Rakenneultra takana, kaikki on hienosti :) Tyttövauvaa lupailtiin, ja senhän olen tiennytkin koko ajan! Joku vaisto sen on mull kertonut.

Mies oli mukana ultrassa ja taisi vasta siellä tajuta, että vauva oikeasti tulee. Halusi itselleen ultrakuvankin. Muuten tilanteemme on ennallaan, hän juokseen naisensa luona puolet kuusta ja toisen puolen kuusta asuu tuossa naapurissa. Olen nyt kypsytellyt ajatusta muutosta. Että muuttaisin takaisin kaupunkiin. Aikaisemmin ajatus lähteä täältä maalta tuntui aivan hirveältä, ja tästä talosta luopuminen ei tullut kuuloonkaan. Mutta näin sitä kai tässä surutyössä pikkuhiljaa edistyy, ja ajattelen jo hetkittäin omaa elämääni vauvan kanssa kaupungissa.

Miehen kanssa olemme väleissä. Sitä naista en voi edes ajatella, kohdistan kaiken katkreuuden ja vihan häntä kohtaan. Halveksin häntä. Ehkä lokeroin tunteet sen takia, että pystyn miehen kanssa olemaan väleissä. Hän kuitenkin jollain lailla haluaa vauvan elämässä olla mukana.

Paino oli tänään 109,7 eli alle 110kg:n edelleen. Jes. Hyvin on pysynyt aisoissa, vaikka en ole sen kummemmin pystynytkään syömisiä tarkkailemaan.

Töitä olisi vielä heinäkuun puoleen väliin, tuntuu ettei motivaatio riitä enää ollenkaan töihin... Hittolainen!