Täällähän oli mukavia kommentteja jätetty, joten pakkohan se oli tulla kertomaan kuulumiset :) Kiitos vaan teille kommentoijille!

Nyt on menossa rv 10+4, ja ensi viikolla on nt-ultra. Jännää! Kävin neuvolassa, ja sielläkin ultralla kurkistettiin. Olipa ihana nähdä, ku siellä sellainen 3 senttinen tyyppi pomppi ku väkkärä! Ihan uskomaton näky oli :)

Miehen kanssa tilanne on edelleen auki, jotenki hän ei osaa kai tehdä lopullista ratkaisua ja vain lähteä. Hän on tehnyt suht pitkiä reissuja ympäri Suomen ja ottaa etäisyyttä sillä tavalla. Hänen tavaransa ovat siis edelleen täällä kotona. En tiedä, onko hänellä joku neljänkympin kriisi vai mikä, mutta oma itsensä hän ei kyllä ole. Olen päättänyt antaa aikaa tämän kevään. Jos ei tule keväällä viimeistään "järkiinsä", niin sitten minä teen ratkaisevat siirrot. En siis edelleenkään itse halua erota, vaan uskon että me olemme ne oikeat toisillemme. Ihan hullunkurista! Vaikka siis tilanne on mikä on...

Painosta sen verran, että lisää on tullut, käääk... Neuvolassa kävin vaa´alla, ja paino oli 107 ja risat. Alkuraskaus on ollut aika kamalaa etovaa oloa, johon ainoa apu on ollut - ironista kyllä - syöminen!  :/  terveydenhoitaja oli kuitenkin ihana, ja sanoi, että painosta ei saa stressata, vaan yrittää syödä järkevästi. Ihan alkuviikoilla en sietänyt makeaa yhtään, mutta suolaista oli saatava. Ja join tuoremehuja aivan litroittain! Nyt ei ole ollut mitään erityisiä mielihaluja, mutta kaikki paistettu ruoka inhottaa aivan hirveästi.

Elämäntilanne on siis yhtäaikaa surullinen ja onnellinen. Uskon, että tällä kaikella on tarkoituksensa ja ehkä vuoden päästä näen, miksi kaikki tämä minulle tapahtuu. Kaikesta paskastahan seuraa aina jotain hyvää! :)